Aika kuluu mutta minne..

Kun joku on joskus sanonut että vanhemmuus ja äiteys on parasta maailmassa,on se ollut oikeassa,mutta se joka on niin sanonut on unohtanut mainita myös sen kuinka rankkaa se myös voi joskus olla, ei en valita koska se antaa myös niin paljon samalla,mutta on niitä rankkojakin aikoja.

Kyllä niistä selviää mutta aina se ei ole niin helppoa kuten jossakin tv-sarjan tuotannossa jossa kaikki on niin ihanaa ja aurinkoista.  Olen nyt 3,5 vuotta ollut äitinä,(taloudenhoitajana,kokkina,siivoojana,koiran hoitajana yms..näitä titteleitä löytyy) ja se on tuonut paljon mutta myös samalla se on muuttanut elämääni.

 Tottakai olen onnellinen siitä että minulla on maailman ihanin/kamalin lapsi. Kamalimmalla tarkoitan niitä päiviä kun se "känkkäränkkä" tulee kylään ja elämä ei olekkaan enään niin ruusuista. Mutta myös olen iloinen siitä että olen itse kasvanut ihmisenä ja oppinut arvostamaan niitä ihan pikkuriikkisiä asioita elämässä. Kun kuitenkin se taitaa olla niin että elämän pienet asiat/teot yhteensä ovat se  juttu.  Mutta siinä se minun osuus.

Kerrompa teille kuinka minun elämäni rakkaus on kasvanut ihan  hurjaa vauhtia. Maijuhan syntyi kesäkuussa 2011. ja nyt tällä hetkellä hän on 3,5vuotias ihana ja kerkeävä tyttö.
Päivät hänen kanssaan ovat ihan kaikkea muuta kuin tylsiä arkipäiviä. On ihana huomata jotenkin kuinka toinen kehittyy ja kasvaa. Sitä kun ei niin omalla kohalla välttämättä hoksaa tuota "kasvamista.

Elämäämmehän kuuluu myös Rollukka koira, tai no oikeastaan nimi on Roi.Mutta rakkaalla sillä karvaisellakin on monta kutsuma nimeä. Rollukka on tällä hetkellä 6 vuotias seropimix. Joka elelee meidän kanssa vauhdikasta elämää.


Tällä hetkellä vuoden aikaan kuuluu lumi,pakkanen,pimeä,kylmä. en yhtään tykkää talvesta,tai en ole koskaan tykännytkään. Mielessäni pyöriikin jo lämpimät kesätuulet ja aurinko. Sinänsä hassua koska joskus tämäkin on ollut toisinpäin. Olen inhonnut kesää ja rakastanut talvea. Mutta kaikkein rakkain vuoden aika on se syksy. Jotenkin se minun kohdalla on niin että kun elokuu koittaa,se jotenkin rauhoittaa minut ja vähän jarruttaa miettimään asioita ja elämää. Olen jotenkin paljon rauhallisempi syksyn aikaan. Talvella se jotenkin menee synkistelyn puolelle olotila ja masentaa. Mutta nyt pitää lähteä niinkin arkisiin puuhiin kuin kauppareissulle..palataampas seuraavassa kirjoituksessa. Mullaku tavoitteena olis että tulis kirjoitettua enempikin tänne :)

Kesän Jälkeen!

Minne se kesä katosi, tuli yllättäen ja ennenkuin huomasinkaan nyt on jo syksy. En silti en valita koska syksy on se vuoden aika josta pidän eniten,kellertyvät lehdet, pimeä, illan syystuuli, tämä on sitä aikaa kun osaan nauttia,ja mielentilani muuttuu aina kun syksy saapuu, mieli on rauhallinen,tasapainoinen olotila noin muutenkin.

Kesä meillä on mennyt hyvin,Maiju täytti kesäkuussa  2 vuotta. Kivat pirskeet oli,ja tulihan tuota itsekkin täytettyä vuosi lisää. 

Sen kummemmin ei olla missään matkusteltu,nautittu vain lämpimistä keleistä ja tehty kaikkea kivaa,leikkikenttä tuli tänä vuonna minullekkin tutuksi. 

Kesän aikana maijulle ilmeni ihme ihottumaa,jota ensin epäilin että se johtuu koirasta mutta testattua sen että maiju menee hoitoon pariksi päivää sellaiseen paikkaan jossa ei ole koiraa, ei se poistanut ihottumaa,jotenka nyt sitten ootellaan allergiatesteihin aikaa niin saa selvyyden siihenkin. Ataraxista ja Zyrtecistäkään ei mitään apua ole ollut muuta kuin että se väsyttää hemmetisti.

Maiju ja Roi <3

Roi siis koirani, on ollut mulla jo  kohta 6 vuotta, ajatus siittä että pitäisi siitä luopua oli ihan kamala, vaikkaki onhan se niin että pikku neitin terveys on ykkönen. 

Mutta onneksi nyt on niin että voidaan jatkaa elämistä kolmestaan.

Roi ei ollut ikänään ollut lapsien kanssa tekemisissä ennen maijun syntymää ja itellä vähän hirvitti jo silloin että tuleekohan siitä mitään vai pitääkö pojalle ettiä uus koti,mutta Roi yllätti kyllä iloisesti.

Maiju ja Roi ovat kyllä parhaat kaverukset. Aina kun Maiju on hoidossa, huomaa illan tullen ennenku Maiju saapuu kotiin että roi pyörii ja ettii tyttöä. Nyt on joka yö viettänyt koira yönsä Maijun huoneessa, ennen ruukasi nukkua vieressä.

Mutta tässäpä kuulumisia, pyrin kirjottelemaan tänne vähän useammin! hyvää alkavaa syksyä! 

-SANNA-

Pientä ja jotakin niin yksinkertaista

Heippa vain taas!

Pitäisi ahkerammin käydä täällä kirjoittelemassa,kun kuitenkin asiaa on ja toivottavasti edes jokunen tätä lukeekin. Eli nyt eletään huhtikuun viimeisiä viikkoja. Vappu häämöttää jo oven takana ja eikä sinne juhannukseenkaan niin pitkä matka ole.

Tuossa yksi ilta ihmettelin kuinka sitä ihminen voi muuttua niinkin lyhyessä ajassa. Jos laitettaisiin minut nyt ja sanotaanko 4 vuotta sitten vierekkäin,olisi rinnakkain aivan eri ihminen,miten voikin noin pieni elämän ihme muuttaa tapoihinsa pinttynyttä ihmistä.  Oon monesti miettinyt että mitä jos en olisi tytärtäni saanutkaan,mitä tekisin,missä asuisin nyt.Tiedän on väärin edes ajatuksissa miettiä tuollaista kun en  haluaisi mitään muuttaa elämässäni tällä hetkellä.

 Onni koostuu pienistä asioista,aamuisista suukoista,hymyistä,ilmoisesta naurusta muunmuassa. Myöskin onni on katoavaista,laitetaan 10 vuotta eteenpäin niin elämä on erinlaista, ja vain tämän päivän touhut ovat vain kauniita muistoja jotka aika on kullannut, ihmiselämä on niin hauras,tarvitaan vain yksi napsahdus ja kaikki voi olla hetkessä ohi.

Keskiviikon Kevätpäivä

Keskiviikon Kevätpäivä!



Tänään herättiin vasta kun aurinko jo paistoi kunnolla ikkunoista sisään,mulla kyllä oli aamu 7 kello soimassa mutta en ollut kuullut sitä taikka sitten olin vain torkuttanut sitä. Pakkasmittari näytti  yli -10 astetta pakkasta.  Eilen mentiinkin jo ennen 11 nukkumaan. Maiju meni siinä 8-9 välillä nukkumaan. oon ollut nyt viimeisen viikon aikana tosi väsynyt. Aika hyvin jos  sinne 11 on jaksanut valvoa. Mutta toki se on mukava kun herää jo silloin kun on vielä pimeää. Aamukahvi aamun hämärinä tunteina,kera facebookin. Hmmh.. Kuullostipa öö no ei niin kovin hyvältä  =).




Siitä on aikaa kun viimeksi olen tänne rustaillut mutta nyt siihen toivottavasti tulee muutos. 
Olen tykästynyt nyt vähän enemmän tähän netti-kirjoitteluun,ja aikakin suo toivottavasti minulle sen mahdollisuuden että pääsen tänne vähän "valottamaan" teille tätä meidän arkea.



Tässäpä tämä minun ainut ja tärkein rakkauteni on.
Kesäkuun 19 päivä täyteen tulee 2 vuotta. 

Maiju <3

Aika kuluu kamalan nopeasti,tuntuu että Pikku-tytöstä on jo tullut niin Iso-tyttö pienessä ajassa,vastahan se oli pieni käärö LPKS:n synnytysosastolla. Ja sitten taas toisaalta huomaa että itse ei ole muuttunut suuntaan taikka toiseen.

Mutta jokainen hetki mitä on koettu Maijun kanssa on ollut erittäin tärkeä ja saan olla ylpeä että olen tuon pikku neidin äiti. <3