Aika kuluu mutta minne..

Kun joku on joskus sanonut että vanhemmuus ja äiteys on parasta maailmassa,on se ollut oikeassa,mutta se joka on niin sanonut on unohtanut mainita myös sen kuinka rankkaa se myös voi joskus olla, ei en valita koska se antaa myös niin paljon samalla,mutta on niitä rankkojakin aikoja.

Kyllä niistä selviää mutta aina se ei ole niin helppoa kuten jossakin tv-sarjan tuotannossa jossa kaikki on niin ihanaa ja aurinkoista.  Olen nyt 3,5 vuotta ollut äitinä,(taloudenhoitajana,kokkina,siivoojana,koiran hoitajana yms..näitä titteleitä löytyy) ja se on tuonut paljon mutta myös samalla se on muuttanut elämääni.

 Tottakai olen onnellinen siitä että minulla on maailman ihanin/kamalin lapsi. Kamalimmalla tarkoitan niitä päiviä kun se "känkkäränkkä" tulee kylään ja elämä ei olekkaan enään niin ruusuista. Mutta myös olen iloinen siitä että olen itse kasvanut ihmisenä ja oppinut arvostamaan niitä ihan pikkuriikkisiä asioita elämässä. Kun kuitenkin se taitaa olla niin että elämän pienet asiat/teot yhteensä ovat se  juttu.  Mutta siinä se minun osuus.

Kerrompa teille kuinka minun elämäni rakkaus on kasvanut ihan  hurjaa vauhtia. Maijuhan syntyi kesäkuussa 2011. ja nyt tällä hetkellä hän on 3,5vuotias ihana ja kerkeävä tyttö.
Päivät hänen kanssaan ovat ihan kaikkea muuta kuin tylsiä arkipäiviä. On ihana huomata jotenkin kuinka toinen kehittyy ja kasvaa. Sitä kun ei niin omalla kohalla välttämättä hoksaa tuota "kasvamista.

Elämäämmehän kuuluu myös Rollukka koira, tai no oikeastaan nimi on Roi.Mutta rakkaalla sillä karvaisellakin on monta kutsuma nimeä. Rollukka on tällä hetkellä 6 vuotias seropimix. Joka elelee meidän kanssa vauhdikasta elämää.


Tällä hetkellä vuoden aikaan kuuluu lumi,pakkanen,pimeä,kylmä. en yhtään tykkää talvesta,tai en ole koskaan tykännytkään. Mielessäni pyöriikin jo lämpimät kesätuulet ja aurinko. Sinänsä hassua koska joskus tämäkin on ollut toisinpäin. Olen inhonnut kesää ja rakastanut talvea. Mutta kaikkein rakkain vuoden aika on se syksy. Jotenkin se minun kohdalla on niin että kun elokuu koittaa,se jotenkin rauhoittaa minut ja vähän jarruttaa miettimään asioita ja elämää. Olen jotenkin paljon rauhallisempi syksyn aikaan. Talvella se jotenkin menee synkistelyn puolelle olotila ja masentaa. Mutta nyt pitää lähteä niinkin arkisiin puuhiin kuin kauppareissulle..palataampas seuraavassa kirjoituksessa. Mullaku tavoitteena olis että tulis kirjoitettua enempikin tänne :)